Osaatko puhua syksyä?

Ylikypsiä pihlajanmarjoja sateiselta syyskuulta

 Minä rakastan syksyä, rakastan.

Rakastan raikasta ja viileää syysilmaa, lehtien rapinaa kenkien alla, teekupillisia sateisessa syysillassa.

Rakastan syysblogeja ja kappaleita, jotka tuovat syksyn mieleen.

Rakastan muuttolintujen lentoa taivaalla, suuria kaulahuiveja ja värikkäitä villasukkia.

Rakastan.

 

 

Sateisina päivinä

Pisarat ropisevat oransseille jalkakäytäville,
hupun suojiin sadetta pakeneville,
bussipysäkin katoksen alla hymyileville.

Ja tuuli kiskoo lehdet puiden oksilta,
linnut lähtevät lentoon katulampuilta,
ilma tuoksuu syksysäiltä, pohjoisesta tulleilta.

Sumuisten aamujen kaulahuivi

Tummansininen, pitkä ja pehmoinen.

Se on unelmahuivi, juuri sellainen jonka voi kietoa kaulan ympäri monta kertaa suojaksi sumulta.

Sellainen jonka paksuihin kerroksiin voi haudata kasvonsa ja ainakin leikisti jatkaa uniaan, vaikka oikeasti vaeltaakin jo läpi lokakuun koulua kohti.

Aivan, se on syksyni DIY-projekti. Unelmien kaulahuivi, suunniteltu sumuisia ja unisia syysaamuja varten.

Kulutan inspiroivan pimeät ja sateiset lokakuun illat neuloen, kahvikuppi vieressä ja kuulokkeet korvilla.

Entäs te, arvoisat blogini satunnaiset lukijat, onko diy-projekteja syksyä varten?

inspiroiva huivi (aivan ihana, kuvitelkaa tummansinisenä!) from weheartit

Keskellä viikkoa...

Olen lukenut Alkemistia, juonut jättimäisiä mukillisia teetä.

Piirrellyt höyheniä ja ihmetellyt maailmankaikkeutta.
Miksi ranska kuulostaa niin kauniilta,
alkaako 3. maailmansota jo tällä vuosisadalla?

Kaikki tahtovat olla luovia, taiteellisia.

Jotkut kuvittelevat olevansa, vaikkeivat olisikaan.

Toisilla se on juuri toisinpäin.

Huomasin tänään, että yhden keltaisen koivun ylimmät lehdet olivat vihreät.

Ja varis hypähteli vaahteranlehdissä.

Voisin opiskella esperantoa ja lukea inkoista.

Tanssii tanssia tanssi.

Hymyilee hymyillä hymyili.

Nauraa nauraa nauraa.