Tänään ulkona oli oikea winter wonderland kirkkaansinisine taivaineen ja huurteisine oksineen. Ja jotakin kovin omituistakin siellä taivaalla oli, niin kuin se yksi radiojuontaja jaksoi ärsyttävästi hehkuttaa, nimittäin ihan aito aurinko. Sininen taivas, eikä pilviä melkein ollenkaan, pakkasta mukavat reilu 15 astetta nolla alapuolella ja näin lähes-tulkoon-kaamos -aikaan melkeinpä ihmeenomainen aurinko-ilmiö.
Näinä kahtenatoista blogihiljaisuuden päivänä olen löytänyt uudelleen fantasiakirjallisuuden rakkaan maailman, piirrellyt niin fresh paintilla kuin ihan paperillakin, lukenut kokeisiin (jakson puolivälin kokeethan tunnetusti ovat ah-niin-kovin ihastuttavia - mutta oikeasti, minä jopa jollakin kieroutuneella tavalla ihan oikeastikin vähän pidän kokeista) ja käynyt muutamalla hiihtolenkilläkin. Ja tuohon ensimmäiseen lauseeseen viitaten - Neil Gaimanin Tähtisumua on hyvinkin hyvä (vaikka kaikki aina jaksavat vertailla sitä elokuvaan).
(Ja muuten, se kirjahaaste viettelee yhä kovinkin pitkäksi venähtynyttä joululomaansa...)
Musiikisti (?) suosittelisin muuten kuuntelemaan Coldplayn ikiupeaa Viva la Vidaa sekä Violet Hilliä, ja Fun.:in Some Nightsia. En mä tiedä, kai ne vain ovat tammikuuni kappaleet. Muuten, onko teillä tammikuun kappaleita? Sellaisia, joita olette huomanneet kuunnelleenne koko - tai ainakin melkein - alkuvuoden, eikä vieläkään olla kyllästyneitä? Entä lajitteletteko muuten ylipäätään kappaleita eri vuodenajoille? Esimerkiksi omasta mielestäni Nickelbackin When We Stand Together on jotenkin niin hirveän kesäinen, Disco Ensemblen Second Soul tuo poikkeuksetta mieleen kesän.
Nuo kahden kuvan hahmot (juuri sillä nimenomaisella fresh paintilla muutamassa minuutissa - okei, kenties vähän pidempikin aika on saattanut niihin kulua- töherrettyjä muuten) a) leikkivät kuvaavansa ainakin jollain tapaa talvea ja b) ovat kokeilevan tietokonetöherrystuokion (ihastuttavaakin ihastuttavampi sanahirviö) tulos.
Hmm, sekavahkoa ja pitkähköä tekstiä täynnä kaarisulkeita ja selostuksia, ja muuten myös liian monta muuan-sanaa. Mitäköhän muuta tässä enää sanoisi, hyvää lauantai-iltaa nyt ainakin.
Näinä kahtenatoista blogihiljaisuuden päivänä olen löytänyt uudelleen fantasiakirjallisuuden rakkaan maailman, piirrellyt niin fresh paintilla kuin ihan paperillakin, lukenut kokeisiin (jakson puolivälin kokeethan tunnetusti ovat ah-niin-kovin ihastuttavia - mutta oikeasti, minä jopa jollakin kieroutuneella tavalla ihan oikeastikin vähän pidän kokeista) ja käynyt muutamalla hiihtolenkilläkin. Ja tuohon ensimmäiseen lauseeseen viitaten - Neil Gaimanin Tähtisumua on hyvinkin hyvä (vaikka kaikki aina jaksavat vertailla sitä elokuvaan).
(Ja muuten, se kirjahaaste viettelee yhä kovinkin pitkäksi venähtynyttä joululomaansa...)
Musiikisti (?) suosittelisin muuten kuuntelemaan Coldplayn ikiupeaa Viva la Vidaa sekä Violet Hilliä, ja Fun.:in Some Nightsia. En mä tiedä, kai ne vain ovat tammikuuni kappaleet. Muuten, onko teillä tammikuun kappaleita? Sellaisia, joita olette huomanneet kuunnelleenne koko - tai ainakin melkein - alkuvuoden, eikä vieläkään olla kyllästyneitä? Entä lajitteletteko muuten ylipäätään kappaleita eri vuodenajoille? Esimerkiksi omasta mielestäni Nickelbackin When We Stand Together on jotenkin niin hirveän kesäinen, Disco Ensemblen Second Soul tuo poikkeuksetta mieleen kesän.
Nuo kahden kuvan hahmot (juuri sillä nimenomaisella fresh paintilla muutamassa minuutissa - okei, kenties vähän pidempikin aika on saattanut niihin kulua- töherrettyjä muuten) a) leikkivät kuvaavansa ainakin jollain tapaa talvea ja b) ovat kokeilevan tietokonetöherrystuokion (ihastuttavaakin ihastuttavampi sanahirviö) tulos.
Hmm, sekavahkoa ja pitkähköä tekstiä täynnä kaarisulkeita ja selostuksia, ja muuten myös liian monta muuan-sanaa. Mitäköhän muuta tässä enää sanoisi, hyvää lauantai-iltaa nyt ainakin.
