La ville rose, kuvailee ranskankirja Toulousen kaupunkia, ja minä rakastun niihin kolmeen sanaan.
La ville rose, ruusunpunainen kaupunki. Enkä minä edes pidä vaaleanpunaisesta, tai ruusuista.
Haluan tanssia Toulousen kaupungin vanhoilla katoilla, punaisilla kattotiilillä. Kiivetä kirkkaanväriseen kuumailmapalloon, lentää pieneen alppikylään Sveitsin puolelle. Juoda kaakaota kermavaahdolla ja vaahtokarkeilla, lasketella vaikken edes kunnolla osaa. Tahdon nousta Iso-Britanniaan lentävään koneeseen, juosta sateenvarjon ja noutokahvin kanssa Big Benin edessä. Haluan viettää talven Lapissa, kuvata lumihiutaleita ja kääriytyä kaikista paksuimpaan villapaitaan.
Haluan matkustaa maailman ympäri, Euroopan rajojen ulkopuolelle. Kirjoittaa tervehdyksiä muistilapuille, kiinnittää niitä kahviloiden pöytiin ja liikenneopasteisiin. Ystävystyä ulkomaalaisiin, maistaa eksoottisia ruokia. Kirjoitella pitkiä kirjeitä, lähettää ne lentopostissa ulkomaille.
Haluan piirtää vanhanaikaisesti pukeutuneita naisia, lukea klassikkokirjoja. Koristella huoneeni seinät kollaasein, leikata lehdistä eri kielillä kirjoitettuja lausahduksia ja kuvia ihmisistä.
Haluan viettää päivän lattialla loikoillen, pölyhiukkasia auringonvalossa tarkkaillen.