Tässä tapauksessa kirjan sijaan sarja, tai oikeastaan kaksi. Toinen niistä on se tavallinen, Twilight siis, jota yksitoistavuotiaana rakastin - nykyään en tosiaankaan. Toinen taas puolestaan Meg Cabotin Prinsessapäiväkirjat.
Vuosia sitten Twilight oli jännittävä, romanttinen ja hauska. Nykyään se on tylsä ja teennäinen, Edwardin ja Bellan rakkaustarinakin enemminkin jotakin karmivaa kuin ihanaa. [Oikeasti, miettikää nyt. Ennen kuin ne kaksi on kunnolla jutelleetkaan, ryömii jätkä tytön ikkunasta sisään huoneeseen stalkkaamaan sitä kun se nukkuu. Stalkkaaminen ennen varsinaista sananvaihtoa on tietenkin ihan normaalia, mutta toisen huoneeseen kiipeäminen on jo aikas... No, vähintään karmivaa.]
Oi, ja ne henkilöhahmot - Edward on narsistinen kontrollifriikki, Bella sekä fyysisesti että psyykkisesti heikko senkilö vailla yhtään omaa mielipidettä tai ajatusta ja Jacob vain yksinkertaisesti idiootti. [Team the guy who almost hit Bella with a car] Ja Renesmeekin on ihme kakara, sen täydellisyys on pelkästään ärsyttävää. Vaikka onhan Carlisle ja ne veljet, siis Emmet ja se toinen, Jasper hyviä hahmoja, eikä Alicessakaan mitään vikaa ole, tai Angelassa. Mutta kun ne heikoimmat hahmot on keskushahmoja, ikävä kyllä.
Samaan juoneenkin törmää ties kuinka monessa kirjassa. Pakko se on sanoa - Twilightin kopioiksi haukutut on usein niihin rinnastettua teosta parempia.
Prinsessapäiväkirjoista olen muuten vain kasvanut yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti