Ulkona sataa lunta, talvi on vihdoinkin tulossa. Kymmenen päivän sääennuste puhuu pakkasen ja lumen puolesta, ja se lämpötilakin putoaa sinne kymmenen miinusasteen tienoille. Monet ylistävät kesää, minä rakastan talvea, kinoksineen, kylmyyksineen ja kaikkineen.
Mutta asiaan, lempikirjailijaan siis. Äärimmäisen vaikea kysymys. Minä olen niitä, jotka lainaavat kirjan sen nimen ja takakansitekstin perusteella, ei kirjailijan. Niitä, joille kirja merkitsee kymmeniä kertoja enemmän kuin itse kirjailija. Niitä, jotka saattavat lukea yhdeltä ja samalta kirjailijalta korkeintaan kaksi kirjaa, siis yleensä.
Vaikka löytyyhän niitä poikkeuksiakin, Agatha Christie nyt esimerkiksi. Ja... Niin, Agatha Christie. Taidokkailla kirjoillaan ja nerokkailla tarinoillaan hän on saanut minut lainaamaan kirjojaan kerran toisensa jälkeen. Vaikka onhan tullut Tuija Lehtisenkin nuortenkirjoja luettua useampikin kappale, Mirkoista, Lauroista ja Rebekoista niihin yksittäisiin romaaneihin, kuten www.liisanblogi.com tai Vaniljasyndroomaan.
[Postaukseni noudattaa tyypillistä sekavuuden kaavaansa. Tähän mennessä olisi siis pitänyt tajuta, että sanon nyt Agatha Christien suosikkikirjailijakseni, koska a) hänen kirjansa ovat niin upeita ja b) en lue paljoa kirjoja muilta kirjailijoilta]
Agatha Christien kirjoista parhaaksi nousee Totuus hallavan hevosen majatalosta (The Pale Horse). Sekin täynnä christimäistä nerokkuutta, mielenkiintoisia tapahtumia ja kiinnostavia henkilöhahmoja. Lisää tietoja? Lue itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti