En ole varma, olenko koskaan lukenut kirjaa, joka tekee nimenomaan surulliseksi. Ahdistuneeksi, kyllä, muttei surulliseksi. Vaikka olenhan minä lukenut kirjoja, joissa on surullisia teemoja - mutta yleensä ne ovat niin kauniita, että niistä jää ennemminkin haikea kuin surullinen jälkimaku. Ja onhan kirjoissa surullisia kohtia, mutta pari itkettävää lukua ei tee koko teoksesta surullista.
Gayle Formanin Jos vielä jään voisi tietenkin olla surulliseksi tekevä kirja, mutta se kuuluu juuri siihen edellämainittuun ryhmään, joka on niin äärettömän kaunis. Mutta pitäisikö sitten "a book that makes you sad"-olla ennemminkin niin ahdistavan surullinen ja surkea että sen luettuaan haluaa vain itkeä? Vai analysoinko minä tätä kysymystä liikaa? Vastaus on kyllä. Kyllä analysoin.
Ahdistuneeksi tekevä kirja olisi ehdottomasti Johan Harstadin Darlah: 172 tuntia kuussa. Karmiva ja ahdistava scifitrilleri - mutta joka oli kuitenkin oikein hyvä, ja suosittelen sitä kaikille, jotka eivät ole hirveän heikkohermoisia ja helposti traumatisoituvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti