Kertooko se jotakin kriittisestä luonteestani, että näitä kirjoja on niin paljon helpompi keksiä, kuin aliarvosteltuja? Tai ehkä minä olen huono-onnisesti sattunut poimimaan kirjastosta kaikkia surkeanpuoleisia teinifantasiavampyyriromaani-sotkuja, joita on kuitenkin netissä ihan kehuttukin. [Vaikka tässä pitäisi kai nyt hyvin diplomaattisesti huomauttaa, että makuasioistahan ei sovi kiistellä. Hah hah]
Alyson Noël - Punaiset tulppaanit [Kuolemattomat 1]
Vaikka kirja Jenkeissä valloittikin bestseller -listoja eikä ole Suomessakaan huonosti menestynyt, minuun se ei napannut. Juoni oli ennalta-arvattava, päähenkilö ärsyttävä, aika heikkokin - ja tietenkin koko elämä oli sitten omistettu sille ah-niin-ihastuttalle ihastuksen kohteelle. Teemat olivat samanlaisia kuin muissakin teinikirjoissa, kirjoitustapakaan ei ollut erityistä. En minä sitä sentään ihan vihannut, sen lukemisesta jäi kuitenkin sen verran "ihan okei" ja keskiverto fiilis, että päätin yrittää lukea kakkososankin (Sininen kuu). Sitä sitten jo vihasinkin.
Ja vielä ne nimet: Ever, Damen? Huomionhakuisuutta, kenties?
P.C. & Kristin Cast - Yön talo [sarja]
Ykkösosa oli hyvä, kakkososa ihan okei. Kolmososaa en jaksanut enää edes lukea. Se, mikä alussa oli ollut hauskaa ja omaperäistä, muuttui tutuksi ja samaksi, enkä sitten pitänyt enää päähenkilöstäkään kunnolla. Tätä sarjaa kuvaakin ensimmäistä paremmin sana yliarvostettu: vaikken sitä vihannutkaan, ei se mielestäni yltänyt läheskään niihin ylistävien suosiosanojen koristamiin säfääreihin, joita niin moni käyttää kirjasta (kirjoista) puhuessaan.
Suzanne Collins - Matkijanärhi
Minä pidän Nälkäpeli - trilogiasta. Ei se ollut niin loistava kuin mitä pauhattiin, mutta olipas kuitenkin oikein hyvä. Oikeastikin, siinä oli juonta ja hyviä henkilöhahmoja, tapahtumatkin oli hyviä. Ja kyllä minä pidin Matkijanärhestäkin - mutta se ei ollut läheskään yhtä hyvä kuin kaksi edellistä! Laatu oli tipahtanut, koko kirja oli vähän tylsä ja samaan aikaan nopeatempoinen, mahdollisimman dramaattisiakin tapahtumia haettiin. Moni on sanonut sitä sarjan parhaaksi osaksi, mitä ihmettelen. Minusta ensimmäinen oli se kirkkaasti paras.
C.S. Lewis - Narnia [ osa 1.]
Tiedän, tiedän, hirveää. Kuinka jonkun mielestä Narnia ei voi olla aivan uskomattoman upea ja mahtava ja wooou? Ei sekään kirja hirveä ollut, muttei mikään paraskaan. Luin sen joskus yleissivistys mielessä, ja sitten jäi lukematta niin toinen kuin kaikki loput muutkin osat, kun aina vain löytyi kirjastosta mielenkiintoisempia kirjoja.
Paolo Coelho - Alkemisti
Ei, Alkemisti ei ole "moderni klassikko". Se on luettava, kyllä, mutta tylsä. Ja päähenkilö - kuinka naiivi voi ihminen olla! Kaikkien niiden kehujen jälkeen luulisi, että Alkemisti on täynnä filosofistisia viisauksia ja tarjoaisi kokonaan uuden, silmät avaavan näkemyksen maailmasta - tai jotakin sinne päin. Mutta voi, suosittelen vahvasti valitsemaan jonkun toisen Coelhon teoksen. Voihan Alkemistinkin lukea, mutta ei se ole niin hyvä, kuin sanotaan. (Ja että minua alkoi ärsyttämään se Aavikon nainen -höpinä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti