Mielenkiintoinen, koukuttava, mieleenpainuva, koskettava. Sivistävä ja hauska, kiinnostava, ihana ja upea.
Harper Lee, Kuin surmaisi satakielen.
Tämä päivän kirjan valinta oli kaikkea muuta kuin vaikea. Pidänhän minä myös Elämästäni seinäruusuna, Ylepydestä ja ennakkoluulosta sekä Siepparista ruispellossa, mutta silti Kuin surmaisi satakielen on niistä selkeä ykkönen, kirkkaasti voittaja [vaikka Elämäni seinäruusuna on sekin aikas upea kirja, muttei siitä nyt enempää].
Kuin surmaisi satakielen sijoittuu siis 1930-luvun Alabamaan, mikä alunperin herätti kiinnostukseni, etelävaltioissa hallinneen (ja vieläkin osittain hallitsevan, ei vain enää virallisena) rotusyrjinnän takia - samasta syystä minä ostin Piiat -kirjankin. Mutta eihän Kss [ehkäpä maailman naurettavin lyhenne tällä mahtavalle kirjalle, mutta kuitenkin] tosiaankaan kerro pelkästään tummien huonoista oikeuksista, vaikka se onkin siinä yhtenä selvänä teemana. Kirjahan on myös Scott-tytön (kirjan kertojan) kasvutarina, ja sitä on väritetty niin vesikauhuisilla koirilla kuin tulipaloillakin.
Mielenkiintoisimpia henkilöitä taisivat olla Scottin lakimiesisä Atticus, joka puolustaa oikeudenkäynnissä syytettyä tummaihoista miestä - ihan omasta tahdostaan. Atticus on muutenkin älykäs ja oikeudenmukainen henkilö, ja tietenkin hänen hahmoonsa vaikuttaa myös se, että se on kerrottu häntä ihailevan tyttären silmin. Toinen mielenkiintoinen hahmo onkin sitten se mystinen ja karmivakin naapuri, jonka nimeä en nyt muista [hehhehhee ei yhtään nolostuttavaa].
Kirja on yksinkertaisesti loistava, antaisin sille viisi tähteä viidestä. Vaikkei rotuerottelu tai ihmisten oikeudet edes kiinnostaisi - toisin kuin minua -, kannattaa se silti lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti